Moni on oppinut jo varhaisessa vaiheessa peittämään syvimmät tuntonsa ja pahan olonsa. Vastaamme puoli huolimattomasti hymy huulilla ”kaikki ok”, koska kaiken pitää olla ok. Tätä hoemme itsellemme. Pakko hokea, että jaksaa arjen, koska jos myöntäisi itsellensä, että kaikki ei ole ok, niin kuinkahan monta kerrosta korttipakasta kaatuu?

Minä – ja yllättävän moni ympäriltäni – on päätynyt oman pakko-jaksaa-mentaliteetin kautta loppujen lopuksi luolamieheksi tai -naiseksi. Kun menettää kaikkien ulkoisten vaatimusten alla yhteyden omaan sisinpäänsä, menettää samalla yhteyden myös muihin ihmisiin.

Tämän jatkuessa huomaa ennen pitkää olevansa yksin ja tuntee olevansa tyhjä kuori. Ei riitä itselleen, eikä koskaan loppujen lopuksi riitä muillekaan. Vaikka ympärillä on lukematon määrä ystäviä, tuttuja, sukulaisia ja työkavereita, niin aina vaan on yksin. Ja väsynyt. Sitten on väsynyt olemaan yksin ja väsynyt olemaan väsynyt.

Avun pyytäminen tuolla hetkellä voi tuntua ylivoimaiselta. Se ei välttämättä edes kiinnosta. On jopa vaikea uskoa, että kukaan muu välittäisi. Pahimmassa skenaariossa joku oikeasti välittää, huolehtii ja yrittää auttaa – ja tästä huolehtimisesta suututaan, kun ”sekaannutaan asioihin”. Ja taas ollaan enemmän eristyksissä muista.

Kunnes tulee toivon kipinä, joka osoittaa tunnelin päässä olevan valon, joka ei tule junan etuvaloista. Toive ystävästä, kumppanista, uudesta työstä, kahviseurasta, yllättävä ystävällinen hymy tai kohteliaisuus… mikä ikinä se onkaan, se kipinä herättää paremmin kuin kymmenen kuppia kahvia. <3

Mikä voisi valaista yksinäisyyttäsi ja täyttää tyhjyyden tunnetta?

Ensinnäkin on hyvä ymmärtää, että yksinäisyys ei ole yhtä kuin sinä. Se on tunne ja kokemus asioiden tilasta, jonka valitsemme. Tässä vinkkejä, joiden avulla olen itse noussut lääkevapaasti tyhjyyden tunnepoterostani ulos maailmaan:

• Tee sellaista työtä ja sellaisia asioita, jotka tuovat sinulle iloa. Silloinkin, kun siinä ei tunnu olevan mitään järjen hippua. Ruoki sisäistä lastasi hulluttelemalla! Nimittäin jos teet asioita ja töitä, jotka joka päivä nipistävät, et voi olettaa, että huomenna nipistäisi jostain syystä vähemmän.
• Uskalla enemmän, häpeä vähemmän. Häpeän pelko estää meitä tekemästä asioita, jotka toisivat meille iloa ja hyvää mieltä. Mutta oikeasti: mitä hemmetin väliä sillä, vaikka joku katsoisikin kieroon? On naiivia odottaa, että kaikki pitäisivät ratkaisuistasi. Parhaimmillaan, kun alat tanssia sisäisen musiikkisi tahdissa, saat ympärillesi ihmisiä, jotka tykkäävät juuri samasta biisistä.
• Tarkastele, millaisia ihmisiä on ympärilläsi ja arjessasi? Tuovatko ne sinulle iloa vai vievätkö viimeisetkin tipat kupin pohjalta? Kysy itseltäsi, miten voisit viettää enemmän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka antavat sinulle jotain samassa suhteessa kuin sinä annat heille. Ja hei… joistain ihmisistä joudut ehkä luopumaan.
• Keskity vahvuuksiisi ja siihen, mikä sinussa on hyvää. Tarkasta myös sisäinen puheesi, ja opettele puhumaan itsellesi samalla armolla, jota osoitat lapsellesi tai ystävällesi. Keskittymällä vahvuuksiisi ja tunnistamalla hyvät ominaisuutesi ryhtisi alkaa askel askeleelta suoristua ja maailma ei jätä uutta olemustasi huomioimatta.
• Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin. Toisen elämä voi näyttää unelmalta, mutta mistä tiedät, mitä kipuilua kulissien takana on?
• Älä kysy muilta lupaa asioihin, jotka koskevat sinua ja hyvinvointiasi. Kukaan muu ei voi tietää, mikä on sinulle parasta ja mikä tuntuu sinusta hyvältä. Jos kysyt jatkuvasti muilta lupaa ja mielipidettä jokaiseen itseäsi koskevaan asiaan, et elä omaa elämääsi.

Askel askeleelta eteenpäin

Ylläolevaa listaa voisi jatkaa puhumalla hyväksynnästä, anteeksiannosta, kiitollisuudesta, ravitsemuksesta… Kaikki lääkkeet hyvinvoinnin tueksi ovat tärkeintä, mutta jostain on aloitettava: se tärkein ensimmäinen askel olisi pysähtyä itsensä äärelle ja kysyä ”Miten miten minä voin?” – ja vastata rehellisesti. Tee sen jälkeen lista asioista ja teoista, jotka korjaavat tilannetta edes pienen askeleen verran ja jotka tuovat sinulle voimia arkeen. Senkin jälkeen voit – ja kannattaakin – valita hetkiä olla yksin.

Itse saan paljon voimaa musiikista ja laulamisesta. Jostain syystä Kaija Koo kolahtaa ja erityisesti hänen Kaunis, rietas, onnellinen -kappaleensa:

”Sä alat vihdoin viimein käsittää, 
ettet sä tarvi lupaa keneltäkään.
Oot liian kaunis häpeemään,
etkä voi yhtään mitään menettää…”

Joten ole sinäkin rohkea, häpeilemättä, pliis! Tai 5-vuotiasta tytärtäni lainaten PLIIDE! Tykkää itsestäsi. Anna itsellesi lupa tehdä asioita itsesi hyväksi. Sinä ansaitset kultaa!

Tein tämän kaiken itse – enkä ole menettänyt mitään sellaista, mikä ei koskaan aitoa ollutkaan.